... N-Y-T-NYT! Tänään on tasan kuusi kuukautta meidän vihkimiseen ja aika tuntuu todella pitkältä! Miten ihmeessä olin alunperin ajatellut, että jaksaisin odottaa kevääseen 2019, kun nyt en jaksaisi odottaa kuutta kuukautta? Myönnän, että saatan olla hieman kärsimätön luonteeltani, mutta eikös jokainen morsian odota omaa hääpäiväänsä kuin kuuta nousevaa? Toki taustalla on myös odotus upeasta häämatkasta vai sittenkin vihkimatkasta (?), lämmöstä, hiekkarannoista ja romantiikasta paratiisisaarella.
En voi olla ainoa, joka tahtoisi hääpäivänsä olevan jo huomenna. Tai no ei ehkä huomenna, mutta vaikka ensi viikolla. Aikaisemmin minulla oli pelkona ajan tekemät tepposet. Kuinka monta kertaa ehtisinkään muuttamaan mieleni puvusta, koristeista tai vaikkapa juhlapaikasta alkuperäisen kahden vuoden aikana? Nyt kun vihkimiseen on kuusi kuukautta, on päätöksiä pakko tehdä melko nopealla aikataululla. Itseensä on vain luotettava ja tehtyjen päätösten kanssa on elettävä. Eihän tässä muutakaan voi. Joten ei muuta kuin jäitä hattuun ja malttia mieleen. Kyllä se puoli vuotta nopeasti kuluu tai niin ne ainakin väittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti